Van Life, opiskelut ja muita kuulumisia

BLOGGAUS

No niin. Mitenköhän sitä taas selittelisi sitä etten ole kirjoittanut blogiin... Olen ollut hyvin kiireinen, mutta sekään ei oikeastaan ole kuin tekosyy olla kirjoittamatta. Olen monet kerrat luvannut jakaa osoitteen tänne blogiin tuolla IG:n puolella, mutta sitäkään en ole tehnyt. En ole halunnut. Haluan, että blogiin eksytään kuten ensimmäisellä kerralla vuonna 2006. Näin minun ei tarvitse miettiä tuttuja kasvoja tätä kirjoittaessani. Enkä siis tarkoita, etteivätkö tutut saisi tätä blogia löytää, vaan tarkoitan, että haluan kirjoittaa kuin en tuntisi lukijaa tai kuin kirjoittaisin päiväkirjaa pienin muutoksin.

Pikainen katsaus mitä kaikkea onkaan tapahtunut kuluvan tauon aikana.

VAN LIFE

Olemme nyt asuneet vakituisesti vanissamme vuoden ja 4 kk, emmekä vaihtaisi tällä hetkellä tätä asumismuotoa mihinkään muuhun. Tämä vapaus on huumaavaa! Lyhyesti: ei ylimääräistä tavaraa ja joka päivä voi valita missä asuu. Kerron pidemmän kaavan mukaan tulevissa blogeissa aihealueittain plussia ja miinuksia vanissa asumisesta ja ylipäätään kerron meidän kokemuksiamme aiheesta. Nyt kokoan tähän bloggaukseen vain lyhyen koosteen mitä meille on tapahtunut ja mitä kuuluu nyt.

Talvitunnelmia

OPISKELUT

Tänä syksynä minulla alkoivat lähihoitajaopintojen lisäksi sairaanhoitajan opinnot, eli käyn vuoden samaan aikaan molempia opintoja. Olen todella innoissani tästä, tuntuu että vihdoin olen löytänyt sen oman juttuni. Luonnon lisäksi siis.

Olin keväällä kaksi kuukautta vaihdossa Espanjassa (lähihoitajaharkka), tähän saatan palata myös jossain vaiheessa tulevaisuuden blogeissa.

Mieheni tekee ahkerasti töitä ja hänkin opiskelee samaan aikaan. Opiskelumme on osa pitkän tähtäimen suunnitelmaa ja vaativat toki meiltä joitain uhrauksia tällä hetkellä, mutta yritämme kompensoida niitä uhrauksia sitten monella tapaa vapaa-ajalla ja lomilla.

Harkassa Espanjassa

Lahja mieheltäni kun pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi

ELÄMÄ

Meille syntyi kolmas lapsenlapsi keväällä! Heidän Australian tätinsä -eli tyttäremme- oli kesän Suomessa. En mennyt kesätöihin, vaan vietimme aikaa hänen kanssaan, emmehän olleet nähneet 1,5 vuoteen. Oli kuulkaa ihanaa nähdä ja halata ihan livenä!

Kävimme porukalla myös Tukholmassa jossa meidän kaksi lapsistamme asuu edelleen. Oli todella upea kesä, näimme rakkaita paljon ja pysähdyimme hengittämään rauhassa.

Kesän surullisin tapahtuma oli tyttäremme kissan menehtyminen. Hän siis asui kanssamme vanissa, sairastui syöpään ja se eteni todella nopeasti. Olen niin kiitollinen että Australian tyttäremme ehti hänet näkemään. Kissa odotti että näki omistajansa, sillä löysin kasvaimen seuraavana päivänä.

Kolmen lapsen mummi <3

Mitkä asiat ovat sinun voimavarojasi?

Ikävä on kova

SEURAAVALLA KERRALLA

Yritän kertoilla seuraavalla kerralla vähän enemmän Van Life´ista Suomessa ja opiskeluistani. 

Voisin kertoa esimerkiksi miltä tuntuu olla sairaanhoitaja-opiskelija vahvasti keski-ikäisenä ja millaista on kun joissain asioissa koemme syrjintää sen takia, ettei meillä ole vakituista osoitetta. Tai mitä itse pidämme vanistamme, millaisia juttuja arvostan pakussa asumisessa ja mikä taas toisaalta saisi olla toisin. Voisin myös raottaa jotain tulevaisuuden suunnitelmia ja tapahtumia, ainakin vähän. Olen vähän huono jakamaan etukäteen asioita, kirjoitan niistä mielummin jälkikäteen. Mutta katsellaan!

Jossain Ruotsissa "puskaparkissa"

Syksy on tullut, mutta uimaan pitää päästä

Rakastan louhoksia ja hiekkakuoppia uimapaikkoina