VanLife 24/7 ja muut uudet tuulet

Heinäkuu 2022

Ei ihan lähtenyt käyntiin tuo minun bloggaamiseni kuten piti, kerran vuoteen-kahteen päivitys ei ehkä ole kaikkein paras näin päiväkirjanakaan.

Mitä meille kuuluu nyt, ja mitä on tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen:

-Muutimme jälleen mieheni työn perässä.

-Lahjoitimme (jotain myytiinkin) lähes kaikki tavaramme pois ja muutimme vakituisesti asumaan retkeilyautoon.

-Menin taas kouluttautumaan uuteen ammattiin.

Jotkut vanhat blogitutut ovat voineet löytää tiensä tänne ja siksi lyhyesti päivitän myös lasten kuulumisia. Ovathan jotkut eläneet mukana hyvän matkaa heidänkin elämäänsä. 

-Meillä on kaksi lapsenlasta, eli vanhin poikamme on nyt sekä pojan että tytön isä, he asuvat yhä Suomessa.

-Vanhempi tyttäremme meni naimisiin, valmistuu pian yliopistosta, asuu yhä Tukholmassa.

-Nuorempi tytär lähti Australiaan yliopistoon lukemaan kaksoistutkintoa.

-Nuorempi poika vaihtoi alaa ja viihtyy hyvin työssään, asuu yhä Tukholmassa. 

Tämä oli varmasti tarpeeksi ympäripyöreästi kerrottu, joten en loukkaa kenenkään yksityisyyttä.

****************************************************************************

Tuo tuntui hyvältä tavalta aloittaa pitkän ajan jälkeen... paljon enemmän toki on tapahtunut, niin ikäviä kuin hyviäkin asioita.

Menetin äitini keväällä. 

Ulkomaille muuton jälkeen vuodesta 2006 soitimme aina äidin kanssa keskiviikkoaamuisin ja jatkoimme sitä kun muutimme takaisin Suomeen vuoden 2019 lopussa. En ole pystynyt poistamaan äidin numeroa puhelimesta vielä. Kevät oli raskas, opiskelu ei helpottanut sitä yhtään... olisin joinain päivinä vain halunnut ostaa meille menolipun jonnekin kivaan paikkaan ja jäädä sinne.

Niin, aloitin opiskelun lähihoitajaksi tammikuussa -22, covidin innoittamana. No, tosin jo vuosia ennen eräkouluakin olen ollut kiinnostunut luontohyvinvoinnista ja kukapa tietää, jos näin yhdistelen opittua tulevaisuudessa. Opiskelin siis tässä välissä myös ammattikorkeassa Green Carea ja kävin Metsämielivetäjän koulutuksen.

Covid, korona... ei voinut olla mainitsematta sitä täällä. Kaksi sairastettua tautia takana, rokotukset on otettu. Sairastin heti Covidin saapuessa Suomeen sen ensimmäisen kerran ja tänä keväänä uudestaan. Äitini kuoli koronaan, minä pääsin vähällä. Kaikki läheiseni ovat varmaan sen sairastaneet... tai ehkä kaikki jotka tunnen ovat sen sairastaneet?

Mutta se ikävistä asioista.

Parasta tässä vuodessa on se, että asiat joista kirjoitin vuoden 2020 blogiin, ovat toteutuneet. Vähensimme (reilusti, eli melkein kaikki) tavaraa ja muutimme kokoaikaisesti Vaniin. Asunnottomia, vaan ei kodittomia!

Yritän pitää tämän lyhyenä ja palaan erinäisiin asioihin tarkemmin toisella kertaa, mutta se mikä ihmisiä yleensä muuttomme jälkeen on kiinnostanut on a) oliko oikea ratkaisu ja b) onko tämä pitkäaikainen ratkaisu.

A) oli ehdottomasti aivan ihana käänne muuttaa retkeilyautoon

B) en osaa sanoa, kuinka pitkäaikaista asuminen Vanissa tulee olemaan. Olemme keski-ikäisiä, emmekä myöskään suunnittele tällaisia asioita kalenterin kanssa. Heti jos tämä ei tunnu hyvältä tai oikealta enää, muutamme asuntoon. Niin yksinkertaista se on: menee siihen sitten kuukausi tai kymmenen vuotta, ei mitään väliä. 

Pysyvä ratkaisu tämä ei varmasti monellekaan ole (tuskin meille ainakaan), eikä tällainen elämäntyyli sovi kaikille. Meille sopii...  ja toisekseen, yritämme elää tässä päivässä. Uusia suunnitelmia tosin tapamme mukaan pyörii keskusteluissamme tuon tuosta jatkuvasti. Toiset niistä toteutuvat, toiset ei ja hyvä niin.

Ai että kun tuntui hyvältä taas kirjoittaa! Terveisiä Vanin sisuksista,

Sky

Kotimme, vuoden 2018 Adria Twin

Koko maailma takapihana

Esittelen Vania joskus tarkemmin, mutta tästä näkyy yleisväritys

Tänä vuonna luonnonvedet ovat olleet kylpyammeemme

Mielenrauhaa

Elämämme on siirtynyt paljolti ulos jälleen